Takaisin pääsivulle

28 marraskuu
2007

Suomi on myös eläinten

Olen jo pidemmän aikaa ollut Turun Sanomien tilaaja, mutta lehti on tullut vain viikonloppuisin. Silloin on tavallisesti heti aamusta aikaa keskittyä lehden lukemiseen ja aamukahvin juomiseen. Hiljattain vaihdoin tilaukseni jokapäiväiseksi, koska näin opintovapaalla on aikaa lukea lehteäkin paremmin. Turun tapahtumat ja toilailut saa myös parhaiten tietoonsa, kun lukee päälehteä ilmaisjakelujen ohella. Tänään TS kertoi asiasta, josta tällainen eläintenystävä iloitsee: kaupunginvaltuusto vahvisti maanantaina budjettikokouksessaan kaupungin eläinhoitolan uusien tilojen rahoituksen. Kaupungin eläinhoitola eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyserin johdolla hoitaa Turun lisäksi 18 ympäristökunnan löytöeläinten vastaanoton. Eläinsuojeluvalvojan harteilla on myös eläinten huonoon kohteluun liittyvät asiat sekä eläinten hoitoon liittyvä tärkeä valistustyö, jonka Heidi Leyser toivookin lisääntyvän uusien tarkoituksenmukaisempien tilojen myötä. Keskustelua epäkäytännöllisistä, huonokuntoisista ja ahtaista tiloista on käyty pitkään. Vihdoin tärkeälle työlle osoitetaan sen kaipaamaa rahallista huomiota. Vielä kun eläinten hautausmaan ylläpitämiseen löytyisi pikkuisen rahallista avustusta vapaaehtoistoiminnan tueksi, sillä vaikka kunnat on velvoitettu osoittamaan hautapaikka kuolleille lemmikeille, alueen hoitamisesta ei ole mitään määräyksiä. Eläimet ovat tärkeitä monille ihmisille, joillekin lemmikki voi olla se paras ja ainoa ystävä. Eläinten hautausmaa muistomerkkeineen ja palavine kynttilöineen kertoo menneestä siteestä ja ystävyydestä, jonka arvoa ei pidä väheksyä vaikka toinen osapuoli on ollutkin vain eläin. Turkulaisten ja suomalaisten suhde eläimiin ja luontoon yleensä on merkittävä. Kunnioitus elävää luontoa kohtaan lienee peruja niistä ajoista, jolloin ihmisten elanto on ollut hyvin pitkälti riippuvainen eläimistä, pelloista ja metsistä, niiden antimista. Olemme ymmärtäneet että ympäristöämme ja sen asukkeja pitää hoitaa, jotta saamme ravintoa ja muuta tuloa myös tulevaisuudessa. Sota-aikoina luonnosta kovalla työllä saatu ruoka, ihmisten rinnalla sitkeästi työskennelleet hevoset ja sotilaiden luotettavina avustajina toimineet sotakoirat ovat vahvistaneet sidettämme luontokappaleisiin. Turku on myös eläinten kaupunki ja Suomi eläinten maa. Mielestäni on kunnia-asia huolehtia hyvin niistä, jotka eivät voi itseään mitenkään puolustaa.

Suomessa eläinten kohtelu on erinomaista verrattuna niin moneen muuhun maahan. Räikeitä ja järkyttäviä väärinkäytöksiä esiintyy ja niihin puututaan, mutta silti eläintenpitoon liittyvissä säädöksissä ja eritoten eläinsuojelurikosten rangaistuksissa lienee kiristämisen varaa. Henkilökohtaisesti en esimerkiksi vastusta lihansyöntiä, mutta kiinnittäisin tarkempaa huomiota siihen, miten tuotantoeläimiä kohdellaan niiden eläessä ja millaisissa olosuhteissa niitä pidetään. Eläinten, kaikkien eläinten, pitäisi päästä toteuttamaan luonnonmukaista käyttäytymistä sen sijaan että ne on ahdettu betonilattioisiin karsinoihin tai häkkeihin, jossa liikkuminen on hyvin rajoitettua. Tästä näkökulmasta esimerkiksi sikalat ja häkkikanalat ovat hirvittäviä paikkoja. Tuttu maanviljelijä Pohjanmaalta jutteli kerran, ettei hän voisi kuvitellakaan pitävänsä karjaansa sisällä parteen kiinnitettynä kesät talvet. Hän laskee kaikki eläimet laitumelle kevään tultua ja ottaa ne taas sisätiloihin kun ilmat kylmenevät syksyllä. Kesällä lypsyaikaan lehmät tulevat aamuin illoin säntillisesti käymään sisällä, omaan parteensa. Viljelijä sanoo, että eläinten ulkona oleminen tulee hänelle edullisemmaksi kuin niiden pitäminen sisällä, koska liikunnan ansiosta ne sairastavat vähemmän ja maidon laatu on parempaa. Tuotantoeläinten lauduntamista suositellaan, mutta siihen ei pakoteta vaikka ehkä syytä olisi myös taloudellisesta näkökulmasta.

Suomen laki velvoittaa lopettamaan eläimet kivuttomasti ja nopeasti. Ennen kuin eläin tapetaan, se tainnutetaan. Tästä en tinkisi mitenkään, mutta esimerkiksi Suomeen perusteilla olevalla islamilaisella puolueella on asiasta täysin vastakkainen näkemys. Islamin mukaan ja puolueen tavoitteiden mukaisesti eläin tapetaan nimenomaan niin, että se kituu ja kärsii. Näin käy, kun kurkku viilletään auki elävältä eläimeltä. Kun annetaan lainvastaisille vaatimuksille pikkusormi, menetetään lopulta koko käsi. Vielä en ole yhdenkään suvaitsevaisen suusta kuullut kannatusta sille, että Suomessakin täysin laillisesti voitaisiin tappaa eläin näin julmasti ja pelkän uskonnon varjolla, mutta en yhtään ihmettelisi jos tasa-arvon, kulttuurisen monimuotoisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä joku alkaisi asiaa kannattamaan todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin.

Halosen myymälän edessä Turun Yliopistonkadulla öyhöttävät eläinten oikeuksien puolustajat jaksavat varsin radikaalein menetelmin hyökätä toistaiseksi täysin laillista elinkeinoa, eli turkistarhausta vastaan. Eipä silti, en itsekään kannata tai hyväksy turkistarhausta, mutta toistaiseksi se on mitä on ja muutokset asiaan pitää tehdä eduskunnassa. Me äänestämme ja turkistarhausta vastustavat eläinten puolustajat myös äänestävät eduskuntaan niitä, joiden he uskovat parhaiten asiaansa ajavan. Luulen (korjatkaa jos olen täysin väärässä!), että esimerkiksi Oikeutta eläimille -yhdistyksessä ja Animaliassa aktiivisesti toimivat henkilöt osuvat poliittisessa ajatusmaailmassaan jonnekin vihertävälle punertavalle vasemmistolinjalle. Ajatusmaailmaltaan jotakuinkin vihertävät tyypillisesti puolustavat eläinten oikeuksia hyvinkin voimakkaasti, mutta samaan aikaan he ovat myös juuri niitä, jotka haluavat tänne mahdollisimman paljon ulkomaalaisia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, jotka useimmiten ovat muslimeja. Vihertävät myös toitottavat sitä, miten tulijoilla pitää olla oikeus omaan kulttuuriin. Muslimien kulttuuriin kuuluu leikata elävien, tajuissaan olevien eläinten kurkku auki. Muslimien mielestä esimerkiksi koirat ja siat ovat saastaisia eläimiä. Olen näkevinäni suvaitsevaisten ja vihertävien roolissa pienen ristiriidan. Luulevatko he, että kaikessa kiitollisuudessaan Suomeen tulijat haluavat lopettaa eläinten tappamisen kiduttamalla, vain siksi, että toistaiseksi lakimme kieltää tekemästä niin?

Suomalaiset ovat lihansyöjäkansaa ja pystyn sen tosiasian kanssa elämään vallan hyvin. Tottahan se kuitenkin on, että vähemmälläkin pihvin mussuttamisella pärjäisi. Jos maailmanlaajuisesti ajatellaan, niin nälänhätään voitaisiin vaikuttaa tehokkaammin, jos laidunmailla ei pidettäisi karjaa, vaan viljeltäisiin suhteessa enemmän viljaa ja kasviksia ruoaksi. Ei tekisi meille suomalaisillekaan yhtään pahaa, jos lautasella näkyisi enemmän niitä kuuluisia rehuja. Tässä olisi myös allekirjoittaneella paljon korjaamista. Terveellisemmät elämäntavat eivät ole haitaksi kenellekään.

4 kommenttia artikkeliin “Suomi on myös eläinten”

  1. Ciclista kirjoitti:

    Jaa’a
    Suomen lakihan kieltää moisen islamilaisen puuhan. Minusta sitä ei tarvitse sen kummallisemmin kommentoida.
    Mutta mitä mieltä olet vaikkapa porojen korvien silpomisesta? Taikka kissojen steriloinnin tarpeellisuudesta?

  2. Ciclista kirjoitti:

    Tässä sinulle vielä hieman lisätietoa suomalaisesta tavasta kohdella eläimiä:

    http://www.oikeuttaelaimille.net/www/index.ph?option=com_content&task=view&id=34&Itemid=102

  3. Helli-täti kirjoitti:

    Et ole varmaan täysin väärässä mutta pakko vaan heittää tähän että allekirjoittanut esimerkiksi on sekä aktiivinen Animalian jäsen että perussuomalainen 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *