Takaisin pääsivulle

27 lokakuu
2007

Lauantaipäivä. Raiskauksista.

Syksyinen, synkkä ja sateinen lauantai takana. Kävimme päivällä kaupungilla shoppailemassa, mutta silakkamarkkinoilla emme muistaneet edes piipahtaa vaikka tarkoitus oli. En ostanut itselleni mitään vaatteita, vaikka niiden hankkiminen on yksi ehdottomista mielipuuhistani. Tänään odottelin kiltisti, kun avomies valitsi itselleen uutta päällepantavaa. Eipä siinä kyllä kauan mennyt. Kotiin palattuamme tehtiin lihapyöryköitä ja perunamuusia. Käytiin saunassa ja sen päälle nautiskelin kylmän tanskalaisen oluen. Aika tavallinen tavallisen suomalaisen lauantai, joka on ollut mukava ja leppoisa siihen saakka, kun luin Iltasanomien sivuilta Tuusulan raiskausyrityksestä. Tässä vaiheessa en tiedä mitä kansalaisuutta Tuusulan tapaukseen liittyneet kolme miestä edustavat, mutta tunnustan, heti ajattelin että kun on kolmen koplasta kyse niin ei kai ne nyt suomalaisia voi olla. Olivat tekijät keitä hyvänsä, ärsyynnyin kovasti koko asiasta. Samantien rupesi ärsyttämään väkivalta yleensä ja se miten lepsusti Suomen lainsäädäntö siihen mielestäni suhtautuu.

Olen sitä mieltä, että väkivaltarikoksiin syyllistyneet ulkomaan kansalaiset tulisi karkottaa välittömästi rangaistuksen suorittamisen jälkeen. Yksikin kerta on liikaa. Siitä ensimmäisestä henkeen tai terveyteen kohdistuneesta väkivaltaisesta teosta pitäisi tulla se ainoa, jonka kyseinen henkilö tekee Suomessa. Sillä, kohdistuiko väkivalta Suomen tai muun maan kansalaiseen ei ole mitään väliä, kunhan varmistetaan ettei kyseinen henkilö tule koskaan tekemään vastaavaa tekoa täällä uudestaan.

Ylipäänsä Suomessa pääsee liian helpolla, jos on syyllistynyt väkivaltarikoksiin. Isompia rahallisia korvauksia ja useampi vuosi kuritushuonetta niin eiköhän ala rikokset vähentyä.

Raiskauksista haluaisin sanoa muutaman sanan, ja erityisesti naisille. Nyt puhun nimenomaan tällaisista yhden tai useamman tuntemattoman mieshenkilön tekemistä puskaraiskauksista tai niiden yrityksistä. Suurin osa raiskauksistahan tapahtuu kotona tai jonkin tuttavan luona, oman puolison tai jonkun muun lähipiiriin kuuluvan mieshenkilön tekemänä. Lisäksi on näitä juttuja, joissa on lähdetty pienoisessa tuubassa jonkin tosi mukavan tyypin mukaan baarista. Niihinkään en halua tässä yhteydessä sen enempää puuttua. (Puska)raiskaus ei ole uhrin syytä, mutta siitä huolimatta haluan kysyä:

Miksi te tytöt ja naiset kävelette yöllä yksin ulkona? Miksi te ette lähtiessänne pyydä seuraksenne tuttua miestä tai kaveriporukkaa? Miksi te ette matkusta määränpäähänne taksilla?

Raiskaajat eivät ole ainoa vaara, joka pimeillä kaduilla, kujilla ja puistoissa ehkä vaanii. Tämä maailma ja kotisi ympäristö ei yksinkertaisesti ole enää turvallinen, vaikka kaikki me varmasti haluaisimme ajatella niin. Maailma on raaistunut ja kaikkialta löytyy monenlaista pahaa tahtoa, jonka kohteeksi kuka vain voi joutua. Yksinäisen kulkijan kimppuun voi käydä sekavassa mielentilassa oleva huumeidenkäyttäjä, joka tarvitsee rahaa. Yhtä hyvin paikkakunnan teinipahisjengi voi keksiä että juuri sinua olisi kiva vähän mukiloida ihan vain huvin vuoksi. Tai sitten sinun päällesi voi käydä yksi tai useampi suomalainen tai ulkomaalainen mies, joka haluaa raiskata sinut.

Meillä on oikeus kävellä ulkona yksin juuri silloin kun haluamme, mutta onko se sellainen oikeus jota kannattaa rajattomasti käyttää, jos seurauksena voi olla ikuiset henkiset ja ruumiilliset arvet. Jos naiset eivät kuljeskelisi keskellä yötä yksin ulkona alueilla, joissa ei ole muita ihmisiä liikkeellä, näitä puskaraiskauksia tai niiden yrityksiä ei tapahtuisi. Tällä ajatuksella haluan perätä naisilta vastuuta. En vastuuta raiskaajista, raiskauksista tai niiden yrityksistä, vaan vastuuta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.

En koskaan liiku omalla asuinalueellani yksin pimeän tultua. Täällä on tapahtunut ja voi tapahtua uudelleen noita aiemmin mainitsemiani skenaarioita. Minulla ei ole mitään tarvetta kokeilla onneani asian suhteen.

5 kommenttia artikkeliin “Lauantaipäivä. Raiskauksista.”

  1. reiska kirjoitti:

    No jaa, entäpä ne suomalaiset pedofiilit, joilla kullakin oli useita (nyt puhutaan sadoista) uhreja Thaimaassa, lapsiuhreja. Onko nyt näin, että suomalainen raiskaaja ulkomailla on hyväksyttävämpi ilmiö, kuin maahanmuuttajaraiskuri Suomessa. Älä taas osoittele, kyllä me suomalaisetkin osaamme eli puntit ovat siltä osin tasa.

    Se on vaan niin, että maahanmuuttaja on raiskaaja luojan armosta, suomalainen raiskaaja ei ole edes raiskaaja (sillä itsehän ne alaikäiset kymmenvuotiaat ja alle pojat mukaan lähtivät, oma vika!!), ja köyhän maan ihminen ei ole ihminen, hänet saa raiskata, tappaa ja hyväksikäyttää, ei väliä.

    No niin, en kuitenkaan halua väheksyä Suomessa tapahtuneita maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia, konnat kiinni ja linnaan, ehkä karkotus pois Suomesta… Mutta älkää hyvät ihmiset kuitenkaan kulkeko laput silmillä, vai pitäisikö yleistää ja käyttää suomalaisista turisteista esimerkiksi nimitystä pedofiili eli kaikki Thaimaaseen matkaavat miehet ovat tietenkin pedofiilejä -tyyliin.

    Tämän blogin pitäjä harrastaa tyypillistä ”ei meidän lapset, vaan ne naapurin lapset..” -asennetta, herää jo hyvä ihminen. Ei ulkomaalaisia tarvitse hyysätä eikä nostaa korokkeelle, mutta yleistäminen on yököttävää.

  2. Vera kirjoitti:

    Miksi liikun yöllä ulkona yksin:

    1. Viihdyn öisillä kaduilla.

    2. Se on yleensä halvempaa kuin taksilla liikkuminen, ja käytännöllisempää kuin matkaseuran etsiminen. Tämä on aika tärkeä pointti jos liikkuu öisin paljon.

    3. En koe isoilla ja valoisilla kaduilla liikkumista mitenkään suureksi riskiksi, eikä minulla ole yleensä asiaa puistoihin, metsiin yms. pimeisiin paikkoihin yksin öisin.

    4. Olen 36, eli hyvin reilusti yli sen iän jolloin on suuri riski joutua raiskauksen uhriksi (tosin kuljin yksin öisin silloinkin).

    5. Olen nainen, joten ne känniääliöt jotka haluavat vain muuten vaan tapella eivät kovinkaan todennäköisesti valitse minua.

    6. Olen isohko nainen, ja ylensä liikun öisin kohtalaisen selvinpäin, ja nuoruuden kokemusten perusteella pystyn yleensä puolustautumaan jos joku käy kimppuun (olettaen että kyseessä ei ole aseistettu hyökkääjä eikä jengi).

    7. Minusta se että ihmiset lakkaisivat liikkumasta kaduilla ei parantaisi katujen turvallisuutta vaan päinvastoin.

    Minullakin on kysymys: miksi suuntasit äskeisen kysymyksesi nimenomaat naisille? Katuväkivallan uhrithan ovat useammin miehiä.

  3. Ant. kirjoitti:

    Reiska:

    ”No jaa, entäpä ne suomalaiset pedofiilit, joilla kullakin oli useita (nyt puhutaan sadoista) uhreja Thaimaassa, lapsiuhreja.”

    Olisiko sinulla antaa linkkejä näihin tapahtumiin ja satoihin uhreihin? Vai pääsikö käymään niin, ettei mitään todisteita ole, mutta kyllä siellä varmasti… 😉

    Oletetaan kuitenkin, että tarinat sadoista uhreista olisivat totta. Tässäkään tapauksessa maahanmuuttajilla ei ole minkäänlaista oikeutta raiskata, puukottaa tai ryöstää suomalaisia. Tai päinvastoin, onko sinusta suomalaisella pedofiililla oikeus käyttää hyväkseen thaimaalaista pikkupoikaa jos maahanmuuttaja raiskaa suomalaisen naisen?

    Tapaukset eivät ole edes yhteydessä toisiinsa, joten mistään oikeudesta tai ”punttien tasaamisesta” ei voida millään tasolla puhua.

    Yksi suurimmista hyötyjistä rikollisten maahanmuuttajien karkottamisessa olisivat rehelliset maahanmuuttajat, joiden maineen rikolliset myös pilaavat.

  4. Maria Lohela kirjoitti:

    ”Minullakin on kysymys: miksi suuntasit äskeisen kysymyksesi nimenomaat naisille? Katuväkivallan uhrithan ovat useammin miehiä.”

    Suuntasin kysymyksen naisille, koska he joutuvat raiskauksen tai sen yrityksen kohteeksi todennäköisemmin kuin miehet. Naiset voivat joutua myös muunlaisen väkivallan kohteeksi, vaikka sen uhreja taas tilastojen valossa ovatkin todennäköisemmin miehet.

  5. Päivi kirjoitti:

    Olen mielenkiinnolla lukenut tämän uuden blogin kirjoitukset, kun sain siihen vinkin Scriptasta. Uusia tekijöitä kansallismielisten ja Perussuomalaisten rintamalla tarvitaan, joten onnea urallesi!

    Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä ja tuot esille vanhoja hyviä arvoja, joihin harvemmin enää näkee viitattavan, kuten naapureista välittämisen. Kuitenkin kirjoituksistasi paistaa läpi eräänlainen naiivisuus, joka todennäköisesti johtuu kokemattomuudestasi. Ajan myötä kokemuksen karttuessa asia varmasti korjaantuu, mutta voit jo nyt kiinnittää enemmän huomiota siihen, että pelkkien nopeasti ajateltujen ja esitettyjen valitusten sijasta pohtisit tarkemmin asioiden perimmäisiä syitä ja mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Akateemisessa koulutuksessa tähän pitäisi valmiuksien kehittyä.

    Nyt kyseessä oleva kirjoitus raiskauksista saattaisi toisissa puitteissa synnyttää rajunkin reaktion lukijoissa. Vaikka ohjeesi itsesuojelusta onkin sinänsä oikea, on taustalla jylläämässä joukko sellaisia tekijöitä, joita ohjeessasi ei huomioida. En tässä aloita pitkää vasta-argumentointia, mutta mainitsen kaksi tärkeintä tekijää, joita voisit pohtia enemmän.

    Ensinnäkin on tilanteita, joissa naisen on pimeän tultua mentävä yksin ulos, vaikka sinun elämässäsi tämä onkin vältettävissä. Nämä menot voivat liittyä työhön, kursseihin tai moneen muuhun normaaliin arkielämän toimeen. Aina saattajan hankkiminen ei ole mahdollista ja sellaisen pyytäminen voi monissa tilanteissa tuntua jopa vainoharhaiselta, sillä puskaraiskaukset ovat erittäin harvinaisia. Monet naiset ajavat omalla autolla tai nousevat bussiin lähimmältä pysäkiltä tai kotiin voi olla vain 300m kävelymatka. Periaatteessa puskaraiskari voi iskeä noilla lyhyillä matkoillakin, mutta niin se voi iskeä taksiakin tien poskessa odotellessa. Taksi on kallista luksusta, johon jokaisella iltasiivoojalla ei ole varaa.

    Toinen pohdittava seikka on millaisena maana haluamme Suomen nähdä. Ajatus siitä, että kadut ovat pimeän tultua vaarallisia eikä ainakaan naisväen pitäisi enää nenäänsä yksin ulos pistää, on karmea. Jokainen kai välttää jo luonnostaan pimeitä kujia ja puistoja, mutta normaalilla valaistulla kadulla kävelemisen nyt pitäisi vielä olla suhteellisen turvallista. Yleisohjeella, jonka mukaan kenenkään suomalaisnaisen ei pitäisi pimeällä (talvisin jo klo 16 jälkeen!) mennä yksin ulos, on laaja yhteiskunnallinen merkitys, joka vie naista myös rytinällä tasa-arvon rattaissa alaspäin. Tiedän tämän siksi, että olen asunut maassa, jossa kyseinen ohje todella on olemassa. Kadut ovat pimeän laskeuduttua miesten valtakuntaa (ja heitä onkin paljon) ja naisväki istuu kokonaisuudessaan kotona. Jokainen illalla kadulla tavattu nainen on automaattisesti huora ja vain kerjää tulevansa raiskatuksi. Miehen rooli suojelijana johtaa valitettavan helposti ikäviin sivuilmiöihin, koska naisesta tulee silloin miehestä riippuvainen. Kuitenkin me Suomessa pidämme naisen yksinasumista ja itsenäisyyttä positiivisina ja tavoiteltavina asioina.

    Oma kotikatuni on iltaisin täysin kuollut. Käppäisen 500m koululle vanhempainiltaan ja joskus vien miehen yöjunalle kävellen tietenkin parkkipaikalta 50m yksin kotiin. Tekisin itseni naurettavaksi, jos alkaisin vaatia saattajaa tai käskisin miestä kulkemaan taksilla. Miksi pitäisi? Koska jossain Hesan tai Oulun puistikoissa on sattunut pari puskaraiskausta? Kiertäisin kyllä em. kaupunkien pimeät puistikot kaukaa, mutta yleisohje ulkoilun välttämisestä pimeällä menee paljon pidemmälle. Suomi on kuitenkin kaiken kaikkiaan turvallinen maa ja meidän kansallismielisten tavoitteena on myös pitää se sellaisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *