Takaisin pääsivulle

23 lokakuu
2007

Blogin avaus

Toiset blogin pitäjät kertovat, etteivät ole koskaan pitäneet esimerkiksi päiväkirjaa, mutta haluavat kokeilla josko blogin pitäminen onnistuisi. Onhan se kivaa saada ajatuksiaan ja tapahtumia tallennetuksi, sillä niitä on varmasti joskus myöhemmin mukava lukea ja palauttaa mieleen menneitä.

Toisille blogi on luontainen jatkumo jo vuosia pidetylle päiväkirjalle, toisilla on edelleen se perinteinen päiväkirja blogin rinnalla.

Itse en ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa, jotain säälittäviä pari viikkoa kestäviä yrityksiä on ollut. Äitini on jo vuosia kirjoittanut Viiden vuoden päiväkirjaan. Hän kertoo kirjoittavansa siihen muutamalla sanalla päivän tapahtumat juuri ennen nukkumaanmenoa. Minullekin hän osti lahjaksi samanlaisen kirjan, mutta kovin ovat satunnaiseksi jääneet minun merkintäni. Se harmittaa.

Tämän blogin tarkoitus ei ole kertoa mitä tein tänään, mitä maailmalla tänään tapahtui tai analysoida noita asioita. Blogin tarkoitus on tehdä kaikkea tuota mahdollisimman tasapuolisesti ja mahdollisimman säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. En osaa vielä sanoa miten käy, koska tämä on ensimmäinen kirjoitukseni.

Suurin taustainnoittaja blogin aloittamiselle on suhteellisen tuore jäsenyyteni Perussuomalaisissa. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta minkään puolueen tai nuorisojärjestön jäsen en ole aiemmin ollut. Olen sitä mieltä, että ihmisten on ihan turha marmattaa mistään jos a) eivät äänestä, tai b) eivät tee itse asioille mitään. Totesin omalta kohdaltani, että vaihtoehto a toteutuu, mutta sen rinnalle mahtuisi myös b. Valitsin Perussuomalaiset ja se valinta oli helppo. Hyppäsin samantien mukaan ja olen nyt Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen 1. varapuheenjohtaja. Osallistun myös Perussuomalaisten Nuorten toimintaan Turussa.

Ehkä tähän väliin kannattaisi laittaa hieman taustatietoa itsestäni. Olen 29-vuotias ja vietin onnellisen lapsuuden ja nuoruuden Pohjois-Pohjanmaalla. Muutin Turkuun 2001 päästyäni opiskelemaan Turun yliopistoon. Opintoni ovat kesken. Olen siis (pelkkä) filosofian ylioppilas, tällä hetkellä opintovapaalla kokopäivätyöstäni. Olen asunut ulkomailla kolmisen vuotta, kolmessa eri maassa. Nyt asun eräässä Turun monikulttuurisessa, työttömyyden ja muiden sosiaalisten ongelmien runtelemassa lähiössä ja tiedän olevani vähemmistön edustaja tällä alueella. Vähemmistössä olemisen perustelen seuraavilla asioilla: 1. Asun avomieheni kanssa isossa omistusasunnossa. 2. Olemme molemmat (tulevia) korkeakoulutettuja Turun yliopistosta. 3. Meillä molemmilla on kokopäiväinen työpaikka vakituisessa työsuhteessa.

Minua voi kuvailla sanalla kansallismielinen.

Vapaa-ajallani nautin liikkumisesta: kuntosalilla käynti, sulkapallon pelaaminen ja sauvakävely kuuluvat harrastuksiini. Tykkään katsoa elokuvia, en mitään taiteellista tai muuten hankalaa, vaan Hollywoodin viihdepläjäykset laidasta laitaan sopivat minun makuuni. Pelaan pleikkarilla RPG-pelejä ja toiveissa on vaihtaa PS2 kolmoseen, kunhan konsolin hinta vielä laskisi jonkin verran. Olen hiljattain hankkinut verkkotunnuksen marialohela.fi, josta tullee jonkinlainen uusi harrastus. Intoa kehitellä sivustoa olisi vaikka kuinka paljon, mutta taitoa ei. Eiköhän se projekti siitä pikkuhiljaa etene.

Edelle mainittujen asioiden lisäksi huomiotani ja rakkauttani kaipaavat myös kaksi kissaa, jotka olen hankkinut eläinsuojeluyhdistykseltä. Toinen oli jo meille tullessaan iso aikuinen kolli, toinen pusikosta löytynyt narttupentu. Kissat ovat hämmästyttäviä eläimiä ja pidän niistä todella paljon. Mutta niin pidän eläimistä yleensäkin.

Kuten mainitsin, omat www-sivuni ovat työn alla. Täydennän varmaankin tietoja itsestäni ja harrastuksistani sinnekin, mutta sivujen pääpaino tulee olemaan puolueeseen ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyvät seikat. Tässä blogissa kirjoittelen varmasti omasta arjestani, mutta myös suomalaisesta arjesta yleensä. Suomi on hyvä maa, mutta siitä voidaan tehdä vielä parempi. Mielestäni oman maan ongelmat pitää selvittää ennen kuin puututaan muiden maiden asioihin. En pysty enkä halua kantaa koko maailman murheita hartioillani, koska näen surua ja kurjuutta ihan lähiympäristössäni joka päivä, kun poistun kotoani. Paljon on puhuttu lähiruoasta ja omasta tavoitteestani haluaisinkin käyttää hieman samankaltaisia ominaisuuksia kattavaa käsitettä lähipiiri. Tällä tarkoitan sitä, että haluan auttaa huonossa tilanteessa olevia ihmisiä tässä lähellä. Esimerkiksi naapurin mummo voi olla yksinäinen ja masentunut, vaikka hän muuten olisikin aika topakassa kunnossa ikäisekseen. Jos minä autan naapurin mummoa niin ehkä hän piristyy niin, että voi vastaavasti auttaa jotakuta toista. Tämä on hyvin pieni ja konkreettinen esimerkki, mutta mielestäni samanlaista ajattelumallia voi käyttää laajemmassa kaavassa.

Minulle erityisen tärkeitä asioita ovat sotaveteraanien, vanhusten ja vammaisten tilanne ja tulevaisuus Suomessa. Eläinten- ja ympäristönsuojelu sekä luonto ovat lähellä sydäntäni. Työttömyyteen, pätkätöihin ja opiskelijoiden asemaan liittyvät kysymykset mietityttävät. Vuoden 2007 Suomessa on hämmästyttävä määrä (uusia) sosiaalisia ongelmia ihan omasta takaa, minkä takia vastustan monikultturismia ja maahanmuuttoa sellaisena itseisarvona ja itsestäänselvänä hienona ja positiivisena asiana, jollaisena poliitikot ja media sen meille tarjoilevat. Mielestäni monikultturismi tuo mukanaan lisää uusia sosiaalisia ongelmia myönteisten vaikutusten sijaan. Tästäkin saan konkreettisia esimerkkejä näkemykseni tueksi, kun poistun kotoani.

Netti on kyllä ihmeellinen juttu, en ihmettele jos siihen jotkut ovat ihan kirjaimellisesti jääneet koukkuun. Nyt poistun muiden asioiden pariin. Minut tavoittaa sähköpostiosoitteen maria@marialohela.fi kautta. Kuulumisiin!

2 kommenttia artikkeliin “Blogin avaus”

  1. reino kirjoitti:

    Minusta on aika yksinkertaistavaa ja epäreilua samaistaa monikulttuurisuus ja kaikki maahanmuuttoon liittyvät ongelmat keskenään. On paljon reilumpaa puhua maahanmuutosta myös yksilötasolla, sillä suuri osa maahanmuuttajia ei suinkaan ole ongelmissa kylpevää harmaata massaa, vaan halukasta elämään maassa maan tavalla ja tärkeintä, tekemään työtä. Mitä nämä tässäkin blogissa yhteen ongelmanippuun mapitetut ulkomaalaiset tai maahanmuuttajat sitten ovat: pieni osa pakolaisia, suuri osa erilaisin perustein oleskeluluvan omaavia (työ, avioliitto, opiskelu tms.). Luokitteletko esimerkiksi avioliiton kautta Suomeen muuttaneen ongelmaksi ? Entä työtä tekevä maahanmuuttaja, se pienellä palkalla siivoava tai vanhuksien peppuja vanhustenhuollossa pesevä ? Entäpä bussikuskina työskentelevä somali, joka vapaapäivänään seisoskelee asemalla tapaamassa ystäviään ? On vaikea luokitella ihmisiä tuntematta heitä, tällöin syyllistyy yleistämiseen ja väärään kohteeseen sylkemiseen.

    On kumma, että aina monikulttuurisuutta vastuttettaessa asetetaan vastakkain mm. veteraanit ja kotimaan kurjat. Kerroit, että tulevaisuudessa olet korkeasti koulutettu ja asutte nyt isossa omistusasunnossa – ei ole mitenkään uusi ilmiö, että suurimmat puritaanit (myös kotimaisia ns. b-luokan kansalaisia kohtaan) löytyvät juuri teistä (te ette tutkimuksienkaan mukaan huoli omaan naapurustoonne mm. alkoholiongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, työttömiä tms., eli mihin unohtuvat sympatiat tätä ”kotimaista” kurjallistoa kohtaan).

    Ongelmia on helppo osoittaa, hyvät teot ja aito yrittäminen ovat jo vaikeampia. Toistaiseksi monikulttuurisuuden vastustajat ovat lähestyneet ongelmaa lähinnä pitämällä korkeaa profiilia lähiöpubeissa, mitään järkevää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa en ole havainnut. Fiksut ihmiset pitävät mölyt mahassaan ja tekevät sanojensa vastineeksi asioita. Lähiöpubissa kannatustaan nostattava perussuomalainen tai mikä tahansa populisti on ällötys, heidän hartioillaan tämä maa ei koskaan pysy tolpillaan .

  2. reino kirjoitti:

    reino kirjoitti: ”On paljon reilumpaa puhua maahanmuutosta myös yksilötasolla…”

    On paljon reilumpaa valita itselleen sellainen nimimerkki, joka ei ole jo vakiintunut jonkun muun käyttöön. 😉 Kukahan vanhoista trolliystävistäni siellä kirjoittelee.

    Noin muutenhan olen tuon trollin kanssa pitkälti samaa mieltä. Maahanmuuttajia ei kannata niputtaa kaikki yhteen, koska tietyt ryhmät eivät aiheuta juuri mitään ongelmia kun taas toiset ryhmät eivät saa aikaan juuri mitään muuta kuin ongelmia. Tämä vain pitää uskaltaa myöntää.

    Myös kotimaisten syrjäytyneiden auttaminen ja lähiöbaarien väen ainutkertaisen ihmisarvon arvostaminen ovat lähellä minun sydäntäni. Onhan sentää kyse suomalaisista. Ja itsekin olen vähän sellainen lähiöpubien mies. 😉

    Ja nähtävästi Mariakin tuossa puhui siitä, että aloitetaan mieluummin auttaminen läheltä, koska täälläkin niitä autettavia riittää, eikä yritetä kantaa koko maailman tuskaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *