Arvoisa aseistettu kansalainen! Koska seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää hieman yli vuosi, on syytä muistuttaa eräistä tosiasioista.

Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa vuoden 2007 Jokelan joukkomurhasta lähtien. Tilannetta pahensivat entisestään Kauhajoen tragedia vuonna 2008 ja kauppakeskus Sellon verilöyly 2009. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen, median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi.

Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa, esim. nuorison mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta sekä lepsusta ja ”humaanista” kriminaali- ja ulkomaalaispolitiikasta.

Tiedotusvälineiden toimintaa leimaa ideologinen hysteria yhdistyneenä tietämättömyyteen ja journalistiseen laiskuuteen. Kun valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että Kauhajoen ampujan Walther P22 Target –pienoispistooli on ”viranomaiskäyttöön suunniteltu sarjatuliase”; kun jokainen humalaisen kädessä vilahtanut starttirevolveri, ilmapistooli tai akkuporakone uutisoidaan ”järeänä käsiaseena”; kun laillisten aseiden lukumäärästä tai niillä tehdyistä rikoksista valehdellaan sumeilematta, on selvää, että tämä on omiaan lietsomaan tavallisen kansan keskuudessa paniikkia ja ”kielletään kaikki!”-ilmapiiriä.

Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jokelan jälkeen paniikissa julkaistu Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO) oli kokoelma älyttömyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia. Esimerkkejä ensin mainituista olivat luvanhakijalta vaadittu lääkärintodistus, jollaista suurin osa lääkäreistä ei suostunut kirjoittamaan ja joka ei kirjoitettunakaan todistanut hakijasta yhtään mitään, sekä kaikkien käsiaselupaa hakevien haastatteleminen kahden poliisihenkilön voimin riippumatta siitä, montako käsiaselupaa hakijalla oli ennestään hallussaan.

AYO:n lainvastaisuuksista eniten ovat puhuttaneet käsiaselupien automaattiset määräaikaisuudet ilman laissa edellytettyjä ”erityisiä syitä”.

Paljon suitsutettuun yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen AYO:lla ei tietenkään ollut mitään vaikutusta, mutta lupahakemusten käsittelyajat sillä saatiin venytettyä useisiin kuukausiin ja käsittelymaksu nostettua yli kaksinkertaiseksi. Sillä myös ajettiin asealan elinkeinonharjoittajat ahdinkoon ja lisättiin entisestään aselupakäytäntöjen epäyhtenäisyyttä paikkakunnittain. Siinä missä yksi poliisilaitos yrittää AYO:nkin oloissa pitää toiminnassaan yllä jonkinlaista tolkkua, toisessa sovelletaan haastattelu-, lääkärintodistus- ja määräaikaisuuspelleilyä jopa metsästyshaulikoihin.

Tapa, jolla uutta ampuma-aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Tämä käy ilmi kahdeksan asealan järjestön oikeuskanslerille 28.10.2009 jättämästä laajasta ja yksityiskohtaisesta kantelusta, jonka tiedotusvälineet valitettavasti ja odotetusti vaikenivat kuoliaaksi.

Tässä tilannekatsauksessa ei liene kenellekään mitään uutta. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten aseharrastajat itse ovat tilanteessa toimineet ja miten heidän pitäisi toimia. Tavallisin vastarinnan muoto lienee harrastajien omilla keskustelufoorumeilla ja omissa painojulkaisuissa urputtaminen. Astetta aktiivisemmat lähettävät päättäjille palautetta, kuka enemmän kuka vähemmän rakentavaan sävyyn.

On selvä asia, että omassa porukassa jupiseminen ei edistä tavoitteita, mutta kansalaispalautteenkaan tehoon ei kannata liikaa luottaa. Se nimittäin perustuu sellaiseen virheelliseen oletukseen, että asehysteerikoiden väärien mielipiteiden taustalla olisivat väärät tiedot, ja että kun nämä väärät tiedot korjataan, myös väärät mielipiteet korvautuvat oikeilla.

Melko pian Kauhajoen jälkeen lähetin sähköpostia valikoiduille kansanedustajille. Pyrin lyhyesti, ytimekkäästi ja ystävällisesti selittämään, miksi käsiaseiden kieltäminen ja muut ehdotetut paniikkiratkaisut eivät lisäisi turvallisuutta tai muutakaan hyvää. Eräs Vasemmistoliiton naispuolinen edustaja, joka on Heckler&Koch MP5:n toimintatapaa koskevilla asiantuntijalausunnoillaan saavuttanut aseharrastajien jakamattoman suosion, vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että pitkällä tähtäyksellä turvallisuutta voidaan tietysti lisätä vain lisäämällä ihmisten välistä rakkautta, mutta lyhyellä tähtäyksellä on hyvä kieltää käsiaseet.

Huomaatte ehkä, mitä tarkoitan. Näiden ihmisten kanssa ei voi eikä pidä keskustella. Eivät he vaadi aseiden kieltämistä siksi, että he itsekään uskoisivat turvallisuuden sillä tavalla lisääntyvän. ”Turvallisuus” on heille vain tapa rationalisoida oma hurmahenkinen ristiretkensä. Sinun aseesi ovat heille pakkomielle. Ne on saatava sinulta pois, hinnalla millä hyvänsä. He eivät nuku öitään rauhassa niin kauan kuin maassamme on yksikin yksityisessä omistuksessa oleva ampuma-ase.

Fanaattisia asevastustajia on tietenkin päätöksentekijöistä vain pieni osa. Suurempi ongelma on se enemmistö, jolle asia on täysin yhdentekevä tai ei ainakaan niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi tehdä olonsa epämukavaksi tappelemalla ”ajan henkeä” vastaan. Valtaosa esimerkiksi eduskunnan porvarillisista broilereista ei suhtaudu aseisiin kielteisesti tai muutenkaan intohimoisesti. Jos harrastaja lähestyy heitä, he vakuuttavat pitävänsä metsästystä ja ampumaurheilua hienoina asioina, joiden tulevaisuus on taattava. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska sosiaalisen paineen ja viimeistään ryhmäkurin vuoksi he äänestävät kiltisti ”kyllä” aivan mille tahansa lakiesitykselle, jonka Anne, Ritva, Jouni ja Mika sisäministeriöstä heidän eteensä kantavat.

Varoittavana esimerkkinä toimikoon helmikuussa 2009 hyväksytty, RKP:n ja Vihreiden masinoima katastrofaalinen ulkomaalaislaki, jonka hedelmiä tällä hetkellä poimitaan. Yksityiskeskusteluissa oli vaikea löytää kokoomuslaista tai keskustalaista poliitikkoa, joka olisi kannattanut kyseistä lakia. Silti joka ainoa kokoomus- ja keskustaedustaja äänesti laille ”kyllä”. Koska Jyrki ja Matti komensivat. Juuri samoin tulee tapahtumaan uuden ampuma-aselain kanssa.

Tämän lisäksi on muistettava, että aseharrastajien ja metsästäjien sekä heidän perheenjäsentensä äänet kelpaavat kyllä aivan kaikille. Tästä seuraa, että vaalien lähestyessä kansanedustajaehdokkaat vastaavat kysymyksiisi juuri sitä, mitä he olettavat sinun haluavan kuulla. Kenenkään sanaan ei voi eikä pidä luottaa. Jos ehdokkaasi on ollut tähän asti passiivinen uuden ampuma-aselain suhteen, hän tulee olemaan sitä myös jatkossa. Meidän etujamme ei turvata ja edistetä lämpimillä ajatuksilla vaan teoilla. Vain ehdokkaasi tosiasiallisella toiminnalla on merkitystä.

Aseharrastajat kyselevät, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että jokaisen pitää juuri nyt ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukkaita aseita, jotta niiden pakkolunastaminen tulisi valtiolle mahdollisimman kalliiksi. Vakavasti puhuen voidaan listata ainakin kolme ongelmaa harrastajien asenteessa:

1) Vaikka meitä on yli puoli miljoonaa, meillä ei ole minkäänlaista painoarvoa edes itseämme koskevissa kysymyksissä. Tämä johtuu siitä, että me emme koe muodostavamme yhtä intressiryhmää. Reserviläisampujat, kilpa-ampujat ja metsästäjät istuvat kukin omassa poterossaan ja toivovat, että jospa juuri heidän pyssyjään ei vietäisi, viekää ne kaikki muut.

Vihulainen ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain ”järeistä”, ”erityisen tulivoimaisista”, ”pelottavan näköisistä”, ”helposti kätkettävistä” tai ”lähes sarjatulta ampuvista” aseista. Kuten ylempänä sanoin, heidän tavoitteenaan ei ole luoda turvallisempaa Suomea vaan lopettaa yksityinen aseenomistus. Tämä tavoite on toteutunut vasta, kun viimeinenkin loukkupistooli ja ampumahiihtopienoiskivääri on sulatossa. Epämääräisillä vakuutteluilla ”vakavamielisen ampumaharrastuksen” edellytysten turvaamisesta sisäministeriön joukot panevat ammunnanharrastajat puukottamaan toisiaan selkään eli toteuttavat perinteistä ”hajoita ja hallitse” –tekniikkaa.

2) Harrastajat ovat kyvyttömiä tai haluttomia näkemään tilanteen vakavuutta. Kansliapäälliköiksi, tarkastajiksi ja viranomaistoiminnan laillisuuden vartijoiksi ei ole nimitetty asenteellisia ja epäpäteviä ihmisiä sattumalta. Heidät on harkiten sijoitettu asemiinsa toteuttamaan ylimmän valtiojohdon missioita, joista yksi on siviiliväestön riisuminen aseista.

Koska tilanteen vakavuutta ei nähdä, ollaan haluttomia arvioimaan perusteellisesti uudelleen omaa äänestyskäyttäytymistä. Ehdokkaallasi ei ole mitään syytä nähdä vaivaa ja terästäytyä etujesi valvonnassa, jos hän saa äänesi joka tapauksessa. Aseenomistajia on mahdollista kyykyttää samasta syystä kuin vammaisia: heidän kyykyttämisestään poliitikon ei tarvitse maksaa poliittista laskua. Tämän on muututtava. Tämä on onneksi se kohta, johon harrastajat – ja vain harrastajat – voivat itse vaikuttaa.

3) Harrastajat tyytyvät ottamaan iskuja vastaan, puolustamaan saavutettuja asemia ja esittämään minimaalisia toiveita, mikä fanaattista vastustajaa vastaan taisteltaessa johtaa askel askeleelta perääntymiseen, kunnes kaikki on menetetty. Aloite on otettava omiin käsiin. On härskisti lyötävä neuvottelupöytään oma agenda. Tällä tavoin saadaan tinkimisvaraa ja osoitetaan lisäksi, että me emme todellakaan häpeä omaa hienoa harrastustamme.

Mikä tällainen oma agenda voisi olla? Esimerkiksi se, että asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovuttaisiin kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku- ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Onhan itsestään selvä asia, että mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä hyvänsä ase on äärimmäisen vaarallinen.

Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Aseiden kieltäjät surffaavat yleisen hysterian aallonharjalla, ja edes nykyisten oikeuksien säilyttäminen, aselain liberalisoimisesta puhumattakaan, voi vaikuttaa kovin utopistiselta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaikutti joulukuussa 1939 varsin utopistiselta tavoitteelta. Esimerkki muistuttakoon meitä siitä, että ihmeitäkin tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan tapahdu itsestään vaan tarvitsevat pientä työntöapua. On täysin mahdollista, että vuoden 2015 eduskuntavaaleihin tultaessa sinä olet jo entinen aseistettu kansalainen täysin riippumatta siitä, miten toimit. Sellainenkin kohtalo on kuitenkin helpompi sietää, ellei siitä tarvitse syyttää omaa tyhmyyttään.

Mieti hyvin tarkkaan, mitä teet äänestyskopissa keväällä 2011. Älä äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka eivät tähän astikaan ole puolustaneet asiaasi. Älä äänestä niitä, jotka eivät sitoudu vähintään vastustamaan kaikkia heikennyksiä nykytilanteeseen nähden. Äänestä kaikkein mieluiten sellaisia ehdokkaita, jotka sitoutuvat edistämään ja ajamaan parannuksia nykytilanteeseen nähden.

Jussi Halla-aho, kaupunginvaltuutettu, Helsinki

Kannanottoon yhtyvät allekirjoituksellaan:

Juho Eerola, kaupunginvaltuutettu, Kotka

James Hirvisaari, kaupunginvaltuutettu, Asikkala

Olli Immonen, kaupunginvaltuutettu, Oulu

Teemu Lahtinen, kaupunginvaltuutettu, Espoo

Maria Lohela, kaupunginvaltuutettu, Turku

Heikki Luoto, kaupunginvaltuutettu, Tampere

Johannes Nieminen, kaupunginvaltuutettu, Vantaa

Pasi Salonen, kunnanvaltuutettu, Vihti

Riikka Slunga-Poutsalo, kaupunginvaltuutettu, Lohja

Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin piiritoimikunta on tänä iltana pitänyt järjestäytymiskokoustaan Raisiossa. Syyskokouksessa piirin pitkäaikainen, kokenut puheenjohtaja Lauri Heikkilä äänestettiin uudelle kaudelle ja tänä iltana hän sai tuekseen Kike Elomaan (1. vpj) ja Juhani Pilpolan (2. vpj). Piirisihteerinä jatkaa Iiris Peltomaa ja taloudenhoitajana Pertti Hannula.

Varapuheenjohtajien valinta ei ollut yksimielinen, sillä useampikin ehdokas sai kannatusta. Yleinen keskusteluilmapiiri tuki ajatusta, jonka mukaan vanhojen jäärien olisi aika antaa jo vuoro naisille ja näin ollen 1. varapuheenjohtajan paikka kuuluisi naiselle. Minua ehdotettiin ja kannatettiin myös 1. varapuheenjohtajaksi. Esityksen teki Juhani Hannula Mynämäeltä, mistä itse ilahduin erityisesti sen takia, että arvostan Juhania suuresti hänen puolueen eteen tekemänsä työn takia.

Suljetussa lippuäänestyksessä 1. varapuheenjohtajaksi valittu Kike Elomaa sai 22 ääntä ja allekirjoittanut 14 ääntä. Olen iloinen siitä, että Kike pääsee käyttämään taitojaan ja kokemustaan ihmisten parissa tehtävässä työssä nyt tässä uudessa roolissa. Onnittelut Kikelle! Puheenjohtajistolla, ja toki kaikilla piirin aktiiveilla, on pian edessään taas uusi vaativa projekti, kun eduskuntavaalitaisto alkaa lämpenemään.

Minua esitettiin myös 2. varapuheenjohtajaksi, mutta katsoin että jos ensimmäinen oli naispaikka niin olkoon toinen miespaikka, ja totesin kannattavani luottamustoimeen nuorempaa väkeä edustavaa Tommi Vainiotaloa Laitilasta. Tommi pistikin kunnolla kampoihin vastaehdokkaalleen Juhani Pilpolalla, jolla on pitkä kokemus puolueessa. Äänestys päättyi Pilpolan voittoon luvuin 19-17. Onnittelut Juhanille, joka on luottamuksensa todellakin ansainnut. Tommille toivotan tsemppiä tuleviin valintoihin, sillä niitä tulee aina uusia.

Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirillä on edessään iso urakka: eduskuntavaalit, joissa tavoite ei voi olla mikään muu kuin menestys. Edellisiin eduskuntavaaleihin nähden äänimäärän on noin kaksinkertaistuttava mikäli haaveillaan yhdestä kansanedustajasta Varsinais-Suomessa. Tavoite on haastava. Piiri tarvitsee äänestäjiin vetoavia karismaattisia ehdokkaita, näkyvyyttä ja rohkeita, perusteltuja mielipiteitä. Yhteisen päämäärän eteen on tehtävä yhteistyötä, jonka tuloksena voidaan saavuttaa tuo yksi paikka. Tällä henkilöllä olisi kunnia edustaa koko Varsinais-Suomea maamme korkeimmassa päättävässä elimessä.

PerusS Nuoret: Minareettien kieltoa harkittava myös Suomessa
Kirjoittanut nuorten hallitus
07.12.2009
Perussuomalaisten Nuorten mielestä minareettien kieltäminen ei ole uskonnonvapauskysymys, sillä niiden käyttö ei ole edellytys islamilaisen uskon harjoittamiselle. Koraanissa tai muissa islamin pyhissä kirjoituksissa minareetteja ei mainita. Tätä asiaa Suomessa ei ole riittävästi huomioitu.

ETNO:n puheenjohtaja Ritva Viljanen sanoo järjestön kannanotossa (Etnisten suhteiden neuvottelukunta 4.12.2009), että Sveitsissä olisi moskeijoita vain neljä, vaikka maassa on 150 moskeijaa ja neljä minareettia.

Maltillisten arvioiden mukaan Euroopan väestöstä yli 20 prosenttia on muslimeita vuoteen 2050 mennessä (Telegraph 8.8.2009), mutta tämä suhde on jo tosiasia useissa Euroopan kaupungeissa.

Poliittisen korrektiuden liekaan itsensä kietonut poliittinen eliitti ei uskalla nostaa tätä demografista tosiasiaa esille, vaikka sillä on demokraattisessa järjestelmässä väistämättömät seuraukset myös valtasuhteille. Poliittisen islamilaisen liikkeen vaatimukset tuskin vähentyvät tulevaisuudessa.

Pidämme minareettikysymystä tärkeämpänä kuin sisäministeri Anne Holmlund (kok.), jonka mielestä minareetit ovat kaupunkisuunnittelukysymys (Aamulehti 2.12.2009). Uskonnollisen merkityksen puuttuessa minareeteista on tullut osoitus islamilaisen lain vallasta alueella. Minareettien laaja rakentaminen olisi yksi askel kohti Euroopan islamisaatiota.

Iltalehden teettämässä kyselyssä 31 prosenttia suomalaisista kannatti minareettien kieltoa (Yle 5.12.2009). Sveitsissä 37 prosenttia kannatti kieltoa viikkoa ennen äänestystä, mutta lopulta 57 prosenttia äänesti sen puolesta. Perussuomalaiset Nuoret uskovat, että neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä enemmistö suomalaisista olisi kiellon kannalla. Helsingin Sanomien nettikyselyssä 62 % vastaajista oli sitä mieltä, että minareettien kieltäminen on järkevää (HS 30.11.2009). Vastanneita oli yli 12 000.

Perussuomalaiset Nuoret kannattavat Suomessa uskonnonvapautta, mutta uusien minareettien rakentamisen kieltämistä olisi näillä perusteilla harkittava. Minareettikysymys tulee ratkaista demokraattisesti ennen kuin ensimmäistäkään minareettia rakennetaan Suomeen. Suomi on osa Eurooppaa eikä siten immuuni maanosan ilmiöille.

Lisätietoja:

puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala
puh. 0400 917 353

hallituksen varajäsen Simon Elo
puh. 044 967 5605

(lähde)

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Taloustilanteen vaikeuksiin haetaan nyt Turussa ratkaisua mm. velalla, myymällä omaisuutta sekä veronkorotuksilla. Mainittuja keinoja voisi kenties yleisemmin kutsua maltillisiksi, mutta yksityiskohtaisemmat ratkaisut eivät sitä joissakin mielipiteissä ehkä niinkään ole. Vielä emme tiedä valittujen keinojen tuloksia, emmekä pysty ennustamaan myös meihin vaikuttavan maailmantalouden tilanteen vaikutuksia tai elpymisen kestoa. Toivon, että 90-luvun merkittävien talousongelmien ”hoidosta” koituneita seuraamuksia ei tarvitse toistaa, sillä niitä kannamme mukana osittain vielä tänäkin päivänä. Ennustajaeukon taitoja ei ole varmasti kenelläkään tässä salissa kertomaan miten meidän käy, mutta vahingosta viisastuneita arvioita, pessimistisiäkin arvioita, varmasti löytyy.

Henkilökohtaisesti en ilahtunut päätöksestä korottaa kunnallisveroprosenttia – kukapa erityisesti haluaisi maksaa enemmän veroja. Kannatan hetkeäkään epäröimättä yhteisvastuuta, toisista huolehtimista ja etenkin niiden kaikista heikoimpien auttamista. Näin ollen näkisin mielelläni että korotuksesta saatava tulo kohdistettaisiin sinne missä sitä tarvitaan eli peruspalveluihin. Palveluiden ja taloudellisen avun tarjoaminen tapahtuu verotuksen kautta, mutta verotusta ei saisi mielestäni käyttää helpotuksena aiemmin tehtyjen huonojen päätösten korjaamiseen. Kaupunkilaisten ei pitäisi maksaa siitä, että joskus aiemmin tai kenties useita kertoja aiemmin, on tehty lyhytnäköisiä valintoja, joista ei ole seurannut muuta kuin turhaa rahanmenoa. Kuntalaisen näkökulmasta haluaisin, että kaupunki priorisoi kaikille kuntalaisille kuuluvan hyvinvoinnin: asumisen, terveydenhuollon ja koulutuksen, muu tulkoon näiden jälkeen. Koen, että tässä kaupungissa huvittelulla ja kaikella kivalla on ylikorostunut rooli kun ajatellaan sitä, kuuluuko niistä huolehtiminen miten pitkälti kaupungin velvollisuuksien piiriin. Ydintehtäviin keskittyminen kuulostaa hyvältä, mutta onko ydintehtävien määrittelyssä vielä tilaa tulevia vuosia ajatellen? Odotankin jännityksellä ollaanko kaupungissa lähivuosina valmiita tarttumaan hanakammin omien rakenteiden tarkasteluun, sillä toimintakulttuurin muuttumattomuus ylläpitää tarvetta käydä samansisältöistä keskustelua läpi aina vain uudelleen ja uudelleen. Olisikin suotavaa ajatella paitsi nykyisiä kaupunkilaisia myös niitä tulevia, jotka tänä päivänä ovat vasta pieniä vauvoja. Millaisessa ympäristössä ja millaisten kysymysten parissa haluamme heidän elävän?

Talousarviossa positiivista on se, että ongelmalliseen työllisyystilanteeseen panostetaan hieman lisäämällä investointeja, peruskorjauksia sekä jonkin verran jopa uudisrakentamista. Toivonkin, että rakentaminen muutenkin kuin kaupungin toimesta vaikuttaa positiivisesti alueen työllisyyteen ja että pyritään huolehtimaan siitä, että työpaikkoja luodaan nimenomaan alueen asukkaille eikä ulkomaisia alihankkijoita ja heidän kauttaan tulevia alipalkattuja työmiehiä käyttäville yrityksille. Rakentamisen lisäksi tekeviä käsiä tarvitaan hoitotyössä. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat muutosten kourissa, eivät vain Turussa. Avo-, koti- ja omaishoidon tukeminen ja kehittäminen ovat kannatettavia, mutta ilman riittävää määrää työntekijöitä tavoitteet eivät toteudu. Tai ehkä päästään jonnekin jos asiaa mitataan rahassa, mutta entä kun on kyse palvelua tarvitsevista: saavatko he tarpeitaan ja tilannettaan vastaavaa, riittävää apua ja tukea? Vai onko esimerkiksi vanhusten kotiapu työntekijöiden riittämättömyyden ja sääntö- ja ohjeviidakoiden takia menossa siihen, että heille viedään ruokapalvelun ateria nenän alle arkipäivisin ja poistutaan samalla ovenavauksella?

Kaupunkilaiset odottavat rohkeita, avoimia ja vastuullisia päätöksiä. Sellaisia, jotka johtavat selkeisiin parannuksiin niissä yhteiskunnan toiminnoissa, joiden rahoittamiseen ihmiset osallistuvat. Maailma on epävarma, ihmiset kokevat huolta työpaikoistaan ja toimeentulosta. Kaupungin pitäisi vastata tähän vakaudella, eikä yllätyksillä, kuten Toriparkin kustannusten tuplaantumisella. Mistäs sen vielä tietää jääkö kulttuuripääkaupungistakin käteen jättipotti vai peräti mustapekka – tai jotain siltä väliltä.

Elämäni ensimmäinen kolumni julkaistiin Turun ylioppilaslehden numero 15/09 Vieraskynä-palstalla. Syksyn aikana palstalle ovat kirjoittaneet nuoret turkulaiset kaupunginvaltuutetut ja lisää kirjoituksia on vielä luvassa. Kirjoitukseni löytyy täältä.

Juttelin eilen pitkät pätkät Keskipohjanmaa-lehden toimittajan Antti Savelan kanssa. Keskustelutuokion lopputulos on tässä:

Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluu keskustelu, ajatustenvaihto ja debatointi. Joka päivä kuka tahansa voi osua keskelle juttutuokiota, jossa kuulee uusia tai yllättäviä asioita. Voit olla keskusteluun osallistuja tai vain sattumalta sen vierestä kuuleva. Näillä keskusteluilla on se onneton varjopuoli, että koska niitä ei voi mitenkään todistaa, todentaa tai tieteellisesti validoida, ne ovat pelkkiä kuulopuheita. Kaikki epämiellyttäviin tai erityisesti poliittisesti epäkorrekteihin aiheisiin liittyvät epävirallisen keskustelun kautta tietoon tulleet yksityiskohdat ovat todistusarvoltaan mitättömiä eikä niitä voi käyttää minkään mielipiteen perusteena tai tukena. Asun Varissuon lähiössä, jota leimaavat yhteiskunnallisen rakentavan ja rehellisen keskustelun kannalta hyvin epämieluisat ja haastavat aiheet: maahanmuuttajien osuus alueen väestöstä on 34 % ja alueen työttömyysaste on 24,4 %  (molemmat luvut Muutoksen suunnat -raportista 3/2009). Ei liene mikään suuri yllätys, että monessa varissuolaisen kanssa käydyssä keskustelussa pulpahtelevat helposti ja usein esiin sanat “maahanmuuttaja”, “työttömyys” ja “syrjäytyminen” muutamia yleiskäsitteitä mainitakseni. Herkemmän posket saattaisivat alkaa punoittaa ja kurkkua kuristaa jos hän kuulisi muita vähemmän hienovaraisia sanoja, joilla Varissuota ja sen asukkaita kuvaillaan. Mutta ei se mitään, nämähän ovat vain kuulopuheita, eikä niillä ole mitään väliä.

Kuulopuheeksi luokiteltava on esimerkiksi sanat, jotka kuulin viime keväänä eräässä monikulttuurisessa tilaisuudessa. Supisuomalainen ideanikkari haaveili siitä, että kaikki Suomen maahanmuuttajajärjestöt saataisiin yhteisen kattojärjestön alle. Erästä muslimiyhdyskuntaa edustanut henkilö totesi, etteivät eri islamin suuntauksia noudattavat ihmiset tule toimeen keskenään muuallakaan maailmassa, joten olisi typerää kuvitella että he tulisivat sen kummemmin toimeen Suomessa ollessaan. Toisen kuullun jutun mukaan Varissuon ulkomaalaistaustaisten yrittäjien joukossa on esiintynyt hienoisia soraääniä siitä, että alueelle on asutettu niin paljon maahanmuuttajia. Syy soraääniin on se, että maahanmuuttajat eivät käytä palveluja mikä puolestaan heijastuu alueen yritysten myyntiin.

Mutta kuten todettua, dokumentoimattomalla epävirallisella tiedolla ei ole mitään virkaa.

Varissuolaisena olen huolestunut kotilähiöni nykytilanteesta, ja koska muutosta ei ole näköpiirissä, uskon huoleni vain syvenevän ajan kuluessa. Ongelmana pidän paitsi maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kasaantumista myös yleisen huono-osaisuuden lisääntymistä asukkaiden keskuudessa. On muistettava, että työttömyysasteesta puhuttaessa ei mainita kuinka paljon asukkaista on työelämän ulkopuolella muista syistä. Työvoimaan eivät kuulu esimerkiksi lapset, eläkeläiset, työkyvyttömät, työvoimakoulutuksessa olevat tai kotiäidit. Kotiäitiys korostuu erityisesti Varissuon kaltaisilla maahanmuuttaja-alueilla, sillä tietyistä kulttuureista tulevat naiset ovat usein työelämän ulkopuolella koko ikänsä. Näin ollen erilaisten yhteiskunnan tukien varassa tai avulla elävien ihmisten määrää esimerkiksi Varissuolla voi spekuloida niiden demografisten faktojen perusteella, mitä alueesta on olemassa. Mikäli alueen tulonsiirtojen varassa elävien asukkaiden määrä vain jatkaa kasvamistaan on selvää että ainakin yrittäjien tilanteeseen sillä on vaikutusta. Varissuon menestyjinä jatkavat Kela, sosiaalitoimisto ja ruokakaupat. Kaikki muut palvelut ja liikkeet sen sijaan ovat ylellisyyttä, johon pienillä tuloilla elävällä ei yksinkertaisesti ole varaa. Mikä siis Varissuolla neuvoksi? Maahanmuuttajakeskittymien hidastaminen/purkaminen sekä huono-osaisuuden kasaantumisen estäminen on ollut Turun kaupungin tiedossa ja vähintäänkin epävirallisena tavoitteena ties kuinka kauan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Muutoksen suunnat -raporttien mukaan esimerkiksi maahanmuuttajien osuus Varissuon asukkaista on mennyt vain pikkuhiljaa ylöspäin. Ilmiö ei ole turkulaista tekoa ja tilanteesta seuraavat kysymykset ja vaatimukset yhteiskuntaa kohtaan ovat samoja kaikkialla Suomessa. Helsingin Sanomat kirjoitti tänään pääkaupunkiseudun maahanmuuttajakeskittymistä, joissa erityishaasteita seuraa muslimimaahanmuuttajien suuresta määrästä. Mielestäni maahanmuuttajakeskittymät, kuten Varissuo, eivät ole alkaneet syntyä. Ne ovat jo syntyneet. Kysymys kuuluukin, mitä asialle halutaan tehdä? Jos asialle ei tehdä mitään, Suomi jatkaa  Ruotsin avaamalla tiellä. Puheet Ruotsin maahanmuuttopolitiikan virheiden välttämisestä pitäisi jo vihdoin konkretisoitua teoiksi.

Suomalainen hyvinvointi verotetaan työnteosta minkä takia hyvinvointi tulee yksinomaan työstä. Maahanmuuttajiin yhdistetään usein huono-osaisuus mikä puolestaan johtuu pääasiassa siitä, että he eivät ole työelämässä. Maahanmuuttajien korkea työttömyys on monien asioiden summa, mutta hyvinvoinnin luomista ajatellen olisi mielenkiintoista tietää onko heille selvitetty suomalaisen yhteiskunnan rakennetta, jotta he itse ymmärtävät heikompaan sosiaaliseen asemaansa vaikuttavan mm. sen, että he eivät ole töissä ja rakentamassa omaa (ja muiden) hyvinvointia.

Tällä hetkellä maahanmuuttajien työllistyminen on epäilemättä todella haasteellista, koska suomalaisillekaan ei tahdo töitä löytyä. Vastaavasti pitkittynyt työttömyys on monesti osallinen suomalaisten heikko-osaisuuteen ja sijoittumiseen ns. huonoimmille asuinalueille. Kuitenkin lähiöt ovat olleet olemassa jo paljon ennen nykyistä kehitystä ja ne ovat olleet hyviä, asuinkelpoisia alueita. Muiden maiden esimerkkien valossa todelliset ongelmat lähiöissä alkavat vasta kun maahanmuuttajien osuus kasvaa liian suureksi. Onko gettoutuminen seurausta jostakin maahanmuuttajuuteen liittyvästä seikasta vai pelkästään seurausta huono-osaisuudesta?

Maahanmuuttajakeskustelussa on jäänyt täysin toissijaiseen asemaan se, mitä velvollisuuksia maahanmuuttajilla on oikeuksien ja vaatimusten lisäksi.  Jos minä voisin valita, avainsana olisi työnteko. Suomalaiselle yhteiskunnalle povataan karmeita aikoja tulevan työvoimapulan vuoksi, mutta itse pelkään lähinnä sitä, että nykyisen kaltainen pula kaikesta muusta paitsi hoitoalan työstä jatkuu. Koska rajallisilla resursseilla on rajallinen kantokyky, pitäisi voida määrittää raja huoltosuhdetta heikentävälle humanitaarisista syistä tapahtuvalle maahanmuutolle, jota tulee pääsääntöisesti muslimimaista. Jarru on pidettävä pohjassa sen aikaa, että maassa jo olevat kaikenlaisen yhteiskunnallisen osallistumisen ja aktiviteetin ulkopuolella olevat (muslimi)maahanmuuttajat on saatu osallisiksi yhteiskunnasta siten, että heidän työttömyytensä tai työvoiman ulkopuolella oleminen ei poikkea kantaväestöstä. Huoltosuhde on säilytettävä kestävällä tasolla.  Tämä todennäköisesti vaatii radikaaleja muutoksia integrointityöhön, mutta nykyinen tie onkin Ruotsin tie. Kielitaidon, opiskelun ja koulutuksen avulla maahanmuuttajat voivat edetä työurallaan tai parantaa työllistymisen mahdollisuuksiaan. Aivan kuten suomalaisetkin. Työstä saadulla palkalla voi vaurastua ja tehdä valintoja kuluttajana, kuten ostaa omaa tarkoitusta palvelevan asunnon juuri sieltä mistä itse haluaa.

Erityisesti muslimimaahanmuuttajilla (tai Helsingin Sanomien jutussa haastatellulla suomalaisella muslimikäännynnäisellä) on toki omat näkemyksensä, jotka ainakin minun silmääni näyttävät pelkiltä vaatimuksilta sen suhteen mitä suomalaisen yhteiskunnan pitäisi muslimeille kustantaa. Helsingin Sanomien koko juttua ei löydy ilmaisesta verkkoversiosta, mutta se on lainattu kokonaisuudessaan Hommaforumilla ja suosittelen lukemaan sen seuraavien linkkien kautta: 1, 2, 3 ja 4. Jos ja kun huono-osaisuus johtuu työttömyydestä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä, niin on kovin kummallista, että ratkaisuksi pyydetään omia hotelleja, vanhainkoteja, kauppoja sekä moskeijoita ja isompia asuntoja. Näilläkö työllistymisen esteet poistuvat?

Vaikka pidänkin Turun tulevaa kulttuuripääkaupunkivuotta tarpeettomana ja elitistisenä hankkeena, joka maksaa Turun kaupungille miljoonia euroja, en ilmaise mielipiettäni venkoilemalla kaikkea mahdollista taiteeseen liittyvää vastaan. Mielenkiintoista taidetta on esimerkiksi sellainen, johon voi osallistua ja josta voi oppia. Kirjoittajaryhmä Tapiiri tekee osuutensa kulttuuripääkaupungille kirjoittamalla runomuotokuvia. Jokin aika sitten kaikki Turun kaupunginvaltuutetut saivat kutsun runomuotokuvan kirjoittamiseen. Aika ja paikka oli vapaasti sovittavissa runoilijan kanssa. Minun runoni kirjoitettiin ihan hiljattain ja se kuuluu näin:

Keskeneräisiä projekteja

ja elämä

joka karkaa sormista

jos ne eivät kulje nopeasti

päivien hermolla

Musiikkia, sanoja, tavaroita

tiheällä sykkeellä

Mieli monissa ruuduissa

Viistoa valoa, autojen ääniä

Suodatettuina

Sopivina palasina

niin kuin pitäisi olla taiteen

runojen,

tiedon.

Katse, joka poimii olennaisen

kuin kissa

lempeästä raukeudesta

ottaa loikan läsnäoloon.

Jasmine / Kirjoittajaryhmä Tapiiri
9.9.2009

Arkisemmat elementit piiloutuivat kauniiden sanojen taakse helposti ja nopeasti. Tosiasiassa tilanne oli tämä: Runoilija vieraili kodissamme keskellä tavallista arkipäivää. Oli kaunis, kirkas päivä, kuumakin. Tein töitä tietokoneella ja naputusta säesti Radio Suomipop sekä jatkuvalla tempolla ohi kulkeva liikenne. Keskustelimme hieman taiteesta, runoilusta ja päivittelin sitä, miten avomiehelläni oli jokin projekti kesken ja sen takia erinäisiä vempeleitä levällään työhuoneen lattialla. Leia-kissa oli hurmioitunut tuntemattomasta vieraasta ja keskittyi puskemaan vieraan laukkua ja esittelemään omaa erinomaisuuttaan pyörimällä jaloissamme.

Mukava kokemus, suosittelen.

Perussuomalaisten puoluehallitus kokoontui Helsingissä 8.9.2009 ja otti kantaa ajankohtaiseen ampuma-aselakiesitykseen:

ASELAKIESITYS UUTEEN VALMISTELUUN

Hallitus on valmistellut eduskunnalle esityksen uudeksi ampuma-aselaiksi. Perussuomalaiset haluavat kiinnittää julkista huomiota aselain valmistelussa ja lakiehdotuksen tekstissä ilmeneviin vakaviin ongelmiin sekä puutteisiin.

Perussuomalaiset kokevat erityisenä ongelmana sen, että laki on valmisteltu kiireessä - ainoana tavoitteena kiristää järjestelmällisesti mahdollisuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lakia valmisteltaessa ei ole riittävästi kuultu asealan eri järjestöjä.

Suomessa on yli miljoona metsästyksen ja urheiluammunnan harrastajaa. Sisäministeriön olisi lain valmistelun yhteydessä pitänyt ehdottomasti kuulla ja kuunnella ase- ja metsästysharrastajien mielipiteitä.

Hallituksen tavoitteena lienee lisätä turvallisuutta ja torjua rikollisuutta. Aseharrastajien järjestöt ovat kannanotossaan 26.8.2009 tuoneet julki, että samat säädökset ja määräykset jotka lakiehdotukseen on sisällytetty, ovat jo voimassa sitovina viranomaismääräyksinä. Perussuomalaisten mielestä kyseiset muutosehdotukset ovatkin puhtaasti kosmeettisia. Ne eivät käytännössä enää lisäisi yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuutta.

Hallituksen esittämät toimet hoitavat vain pinnallisia oireita, eivätkä puutu ongelmien varsinaisiin syihin, jotka ovat aivan muualla kuin aselainsäädännössä tai aseiden hallussapidossa.

Lakiehdotukseen sisällytetty yhdistykseen kuulumisen pakko on Perussuomalaisten mielestä ongelmallinen. Se on Suomen perustuslain vastainen. Se myös loukkaa kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusturvaa. Tätä Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä.

Lakiehdotus toisi mukanaan poliisille oikeuden tarkastaa aseiden säilytystiloja yksityiskodeissa. Sisäministeriö vertaa tätä palotarkastukseen, mutta tosiasiallisesti kysymyksessä on poliisin suorittama kotietsintään verrattava toimi, joka on voimassaolevan pakkokeinolain mukaan mahdollinen vain sellaisten rikosten tutkinnassa, joista rangaistuksena on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kotietsinnän rikostapauksissa.

Perussuomalaiset eivät hyväksy poliisin oikeutta sattumanvaraisiin kotitarkastuksiin aseiden omistajan kotona ilman rikosepäilyjä.

Erityistä kummastusta herättää myös kaikenlaisten asetta etäisestikin muistuttavien esineiden ja tavaroiden tulkitseminen aseeksi tai aseen osaksi. Esimerkiksi putkenpätkät tai erilaiset jousivoimalla toimivat laitteet tulisivat aselakiehdotuksen tulkinnan mukaan luvanvaraisiksi, puhumattakaan ilma-aseista. Näin laajaa lain tulkintaa ei Perussuomalaiset voi hyväksyä.

Perussuomalaiset vaativat ampuma-aseen ja sen osien määritelmien yksiselitteista kirjaamista lakiin.

–
Lisätietoja: Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Pentti Oinonen
pentti.oinonen@eduskunta.fi
puh. 09-432 3131

(Lähde)

Nivala todellakin on monikulttuurisuuden mahdollisuus. Nivalan seurakunnan kirkkoneuvosto on alkanut pohtia turvapaikka-asioita: miten toimia, jos seurakunnalta tällaista apua pyydetään. Kirkkoneuvoston probleemasta on lyhyt juttu paikallisessa Nivala-lehdessä sekä hieman pidempi artikkeli, joka julkaistiin Kalajokilaakso-lehdessä 2.9.09:

Jos Nivalan seurakunta päättää ottaa hoteisiinsa turvapaikanhakijoita, he siirtyvät Nivalan kaupungin järjestämien palveluiden käyttäjiksi esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvissä tilanteissa. Seurakuntaneuvoston nimissä suunnitelmaa haastattelussa esittelevä kirkkoherra Viljanen tietää, että turvapaikanhakijoiden asiaa hoidetaan yhteistyössä mm. poliisin kanssa. Nivalan poliisin, kuten monen muunkin “syrjäseudun” poliisin palveluista on riisuttu monenlaista. Nivalan poliisilta saa esimerkiksi aseluvan, passin tai ajokortin kahtena päivänä kuukaudessa, ajanvarauksella. Muulloin palvelua pitää hakea naapuripitäjistä. Turvapaikanhakijoiden tullessa kysymykseen ei tule mieleen vastaavatko esimerkiksi edellä mainittujen palvelujen resurssit todellista tarvetta, vai tuleeko niitä jostain itsestään lisää. Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät tarpeet vaikuttavat usein olevan sellaisia, että niillä on loputon piikki auki. Nivalan kirkkoneuvoston itseohjautuvuus suunnitelman laatimisessa turvapaikanhakijoiden varalta korostaa vaikutelmaa siitä, miten pieni porukka saa päähänsä jonkin idean ja alkaa kehittelemään sitä eteenpäin kysymättä mielipidettä niiltä, joihin idean toteutuminen käytännössä vaikuttaisi.

Kirjoitin viime vuoden toukokuussa hupimielessä pienen toimintasuunnitelman, mihin toistaiseksi niin yksitoikkoisessa pohjalaisessa Nivalan kaupungissa tulisi varautua mikäli kaupunki päättäisi ryhtyä aidosti suvaitsevaiseksi ja monikulttuuriseksi. Laatimani lista toimenpiteistä lienee edelleen vähintäänkin pikkiriikkisen tositilannetta hahmottava ja turvapaikkabisnekselle ovensa avaava Nivalan kaupunki ehkä löytää seuraavasta listasta omaa tilannettaan vastaavia kohtia:

1. Lanseerataan monikulttuurisuus valtaväestön keskuuteen. Esimerkiksi paikallis- tai jokin muu alueellinen lehti voisi käyttää etusivun ruokakaupan mainosten sijaan kertomalla, että “Nivala on löytänyt menestyksen avaimen maahanmuutosta” tai “Monikulttuurisuus on tulevaisuutemme”. Muualla lehdessä sekä muutamassa tulevassa numerossa avattaisiin näitä käsitteitä hieman toistamalla eri sanankääntein millainen rikastuttava vaikutus monikulttuurisuudella on ja miten Suomi eikä varsinkaan Nivala voi mitenkään selvitä ilman maahanmuuttajia. Lanseeraus ei kestä kauaa tai ole vaikeaa, koska tottakai kaikkia kiinnostavat rikkaudet ja voimavarat.
2. Valtaväestölle jaetaan lisätietoa suvaitsevaisuudesta, toiseuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä erilaisissa tapahtumissa, yleisöluennoilla ja lehtien artikkeleissa, mutta koska yhteiskunnan tietyt toimijat joutuvat olemaan enemmän tekemisissä kansalaisten, myös maahanmuuttajien kanssa, tietoa on tarjoiltava heille hieman tavallista tallaajaa enemmän.
3. Näin ollen, järjestetään sosiaalityöntekijöille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
4. Järjestetään sairaanhoitajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
5. Järjestetään lääkäreille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
6. Järjestetään poliiseille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
7. Järjestetään isännöitsijöille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
8. Järjestetään Kelan virkailijoille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
9. Järjestetään lastentarhanopettajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
10. Järjestetään opettajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
11. Järjestetään lapsille ja nuorille ikäryhmät huomioiden soveltuvaa koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
12. Järjestetään tarpeen mukaan muillekin ryhmille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
13. Rakennetaan maahanmuuttajien tarpeisiin sopivia edullisia ja isoja perheasuntoja, joissa osassa on mahdollisesti kaksi keittiötä ja parvekkeet tiettyyn ilmansuuntaan.
14. Järjestetään kouluihin ja päiväkoteihin maahanmuuttajalapsille Suomi toisena kielenä -opetusta.
15. Huomioidaan, että maailma avautuu nimenomaan oman äidinkielen kautta, minkä takia luonnollisesti järjestetään maahanmuuttajalapsille pätevä oman äidinkielen opettaja tai opettajia mikäli puhuttaja kieliä on useita.
16. Järjestetään maahanmuuttajalapsille oman uskonnon mukaista uskonnonopetusta pätevän opettajan johdolla.
17. Järjestetään uskonnonopetuksen lisäksi esimerkiksi koraaninlukutunteja mikäli koulun opetusohjelmassa on lapselle joiltakin osin soveltumatonta opetusta kuten liikuntaa, kuvaamataitoa, musiikkia tai terveystietoa.
18. Järjestetään maahanmuuttajille oman kielen, kulttuurin ja/tai sukupuolen mukaisia harrastusryhmiä, joissa he voivat vaalia omaa kulttuuriaan.
19. Järjestetään kulttuurinvaalimistiloja, jotta maahanmuuttajat kokevat heilläkin olevan omia paikkoja.
20. Järjestetään tiloja, joissa voidaan harjoittaa uskontoa. Pyritään kaavoittamaan keskustan välittömään läheisyyteen tontti, jolle voidaan rakentaa katedraali/kirkko/temppeli/moskeija tms.
21. Huolehditaan siitä, että kunnallisista liikuntapaikoista, kuten uimahallista, varataan tietyt ajat jolloin vain tietyt maahanmuuttajaryhmät saavat käyttää liikuntapaikan palveluja. Huolehditaan, että tuolloin paikalla oleva henkilökunta vastaa ominaisuuksiltaan ko. ryhmän toiveita.
22. Huolehditaan siitä, että kaikki viralliset dokumentit käännetään maahanmuuttajan omalle äidinkielelle.
23. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalla on aina käytettävissään tulkki hänen asioidessaan virkamiesten tai vaikkapa sairaalahenkilökunnan kanssa.
24. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalla on mahdollisuus asioida virkamiehen, sairaanhoitajan tmv kanssa, joka vastaa ominaisuuksiltaan maahanmuuttajan toiveita.
25. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttaja on tietoinen kaikista oikeuksistaan sekä yhteiskunnan eri tukimuodoista, joihin hänellä on yhtäläinen oikeus naapurin Erkin kanssa. Muistetaan, että tieto jaetaan maahanmuuttajan omalla äidinkielellä ja huolehditaan että tieto pysyy ajan tasalla.
26. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalapsilla on käytettävissään päiväkodista koko koulutaipaleen ajan omakielinen hoitaja tai kouluavustaja.
27. Järjestetään maahanmuuttajille suomen ja ruotsin kielen opetusta sekä muuta soveltuvaa koulutusta.
28. Tuetaan maahanmuuttajien oikeutta omaan kulttuuriin ja kieleen.
29. Tuetaan maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
30. Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä.

Kalajokilaakson uutinen oli otsikoitu, “Millä perusteella turvapaikaksi?” Miten olisi, jos tällä kertaa kysymys esitettäisiin ensin kuntalaisille ja toimittaisiin heidän vastauksensa mukaisesti.